Uusimaa-lehti (30.7.2012)

Tuula Lukic

Konstrundan-taidekierroksella oleellisinta on vuorovaikutus

PORVOO |Mannerheiminsillan kupeessa vallitsi perjantaina keskipäivällä touhukas tunnelma. Jazzkatti-orkesterin iloinen musiikki veti puoleensa runsaasti kuulijoita, samalla kun lapsiperheitä kiinnosti Porvoon Paahtimon sivupihalle pystytetty taiteilija Eivor Ewaldsin grafiikkapöytä.

Ewalds oli yksi Konstrundan-taidekierroksen taiteilijoista, jotka perjantaina tarjosivat yleisölle mahdollisuuden osallistua itse taiteen tekemiseen.

–Sen verran on ollut heti alussa hässäkkää ja jonoa, että varsinaista grafiikkaa ei olla vielä ehditty kokeilla, mutta aika monta aurinkokoiraa ja jazzkattia on sabluunalla painettu, Ewalds kommentoi uusien uteliaiden jo pyrkiessä luovan työn pariin.

Porvoolainen Tuire Torkkel oli saapunut paikalle lapsineen ystävättärensä kanssa. Tytär Henni-Sofia tanssahteli pihalla hameenhelmat heiluen Jazzkattien tahdissa.

–Siellä näyttää olevan tuttu lastentarhanopettaja laulamassa. On tosi hienoa, kun tällaisia tapahtumia järjestetään. Nyt oli lehdessäkin hyvin juttua, mutta yleensä voisi mainostaa enemmän, ettei sitten vasta jälkikäteen saa lukea, että jotain kivaa on tapahtunut, Tuire Torkkel tuumi.

Monen perheen matka jatkui Taidetehtaalle, jossa vauvoille ja lapsille suunnattu Pallo-teatteriesitys vei katsojat visuaalisen väriseikkailuun. Toisaalla taiteilijat Nelli Nio ja Tiina Wallius ohjasivat työhuoneellaan aikuisia ja lapsia tekemään taulun jostain elämänsä voimahahmosta.

–Täällä on syntynyt mitä mystisempiä hahmoja. On itsellekin inspiroivaa katsoa, kun toiset maalaavat. Ihmisiä on käynyt tasaisesti ja selvästi tälle on ollut tilausta, Nelli Nio kertoi.

–On positiivista näyttää samalla myös omia teoksiaan ja kertoa tekemisestään, kun muuten sitä on aika yksin työnsä kanssa. Tätä kautta voi tulla yllättäviäkin kontakteja, Tiina Wallius totesi.

Toiminnallinen Taiteiden perjantai oli viidettä kertaa toteutetun Konstrundanin uutuus. Lauantaina ja sunnuntaina ohjelma jatkui perinteiseen malliin, kun taiteilijat avasivat ateljeensa pitkin Suomen kaksikielistä rannikkoa.

Hyvinkääläiset Satu ja Matti Pyykkö olivat lauantaina tulleet viettämään kaunista kesäpäivää Porvooseen ja piipahtivat samalla Taidetehtaalla. Anitta Ruotsalaisen työhuoneella kehkeytyi vilkas keskustelu taiteesta.

–Täällä tuntee olonsa todella tervetulleeksi. Monelle saattaa kuitenkin olla vaikeaa astua taiteilijan työhuoneeseen, kun he ajattelevat, etteivät ymmärrä taidetta, Pyyköt arvelivat.

Kuvataiteilija Anitta Ruotsalainen totesi, että taiteen ymmärtäminen on klisee. Hän ei itse mieti taiteen äärellä juurikaan mitään, vaan pysähtyy ja ottaa vastaan. Eri elämänvaiheissakin teokset kohtaa eri tavoin.

–Taidetta ei myöskään voi varsinaisesti myydä. Mutta kun omista teoksistaan kertoo, ne avautuvat ihmisille toisella tapaa ja jossain vaiheessa teos saattaa löytää uuden kodin. Siksi tällaiset vuorovaikutteiset tapahtumat ovat tärkeitä, Anitta Ruotsalainen kiteytti Konstrundanin merkityksen.