Kymen sanomat 8.11.2009

Leena-Riitta Salminen

Myyntitykki, öljymaalaus kankaalle.

Kaunotarkaarti näyttää itsestään pintaa, ei paljoakaan syvyyttä. KuvataideEivor Ewaldsin maalauksia

Kotkan pääkirjastossa 16.11. saakka.Porvoolainen Eivor Ewalds, 1959, on useita tutkintoja suorittanut taiteilija ja taideopettaja, siis kokenut tekijä. Hänelle on ominaista sarjallinen työskentely, jossa hän varioi samaa teemaa moneen kertaan. Väriskaala on kirkas ja puhdas. Tämänkertaiset Voimanaiset ovat yltiöpositiivisia, slimmattuja, trimmattuja ja kammattuja. Siis sellaisia, joita emme ole ja jollaisiksi monet meistä eivät edes halua.Teinityttöjen unelmat ovat todennäköisesti erilaisia.

Tekijä kertoo hänen päälleen sovitellun naivistin viittaa. Miksei niinkin, mutta siloittelevasta tyylistä voisi löytyä johdannainen pop-taiteeseenkin, mainosten ja muotikuvien kuvatyyppeihin. Kaunokaiset ovat selvästi valmistautuneet kohtaamisiin; he esittäytyvät mielellään ja poseeraavat toivotulla tavalla. Minun mieleeni eniten on kuitenkin maalaus Äly ja voima, jonka perusvire on surrealistinen. Siinä miespolo yhdellä airolla yrittää soutaa määränpäähän itsevarman rakastettunsa. Tekninen taito lyö tässä teoksessa kättä ymmärrettävälle sanomalle.

Kasvotyyppi pysyy samana: painavaluomiset silmät, kapea nenä, jotka voisivat olla lainaa ikoneista, tarkoin punattu suu ja harkitusti asetellut hiukset. Taiteilija ei piittaa loogisesta muodonrakentamisesta eikä valotutkielmista, vaan siirtyy sovinnollisesti tyylitellen sävystä toiseen.

Viittaukset henkilön ulkopuolelle on karsittu vähiin, usein kevyesti pompahteleviin kupliin tahi kierteisiin spiraaleihin. En oikein saa kiinni tarinoista, joita sievät kasvot kätkevät. Kaunottarien tunteet jäävät arvailujen varaan.

Silmät ovat sielun peili, sanotaan. Eivor Ewaldsin naiset ovat huolella levittäneet luomivärinsä ja sipaisseet rajausviivansa ja katsovat kimaltavin silmäterin eteensä pysähtynyttä. Joku heistä yrittää hypnotisoida katseellaan, toinen pilkistää kukkaispäähineen alta. Kunpa Pusuhuulet-maalauksen tyttösen toive toteutuisi!

Feministin airueiksi naisjoukko sopii heikohkosti. Ainoita teoksia, joissa nainen on suhteessa toiseen ihmiseen, on Myyntitykki. Menestyvän miehen takana on aina nainen, saattaisi olla sanoma.

Punaiset kynnet vasten miehen rintaa voisivat olla myös viesti. Varokin, tai raavin. Pohjoisessa unelmassa naisen kumppanina laukkaavat sudet, hänen sisäiset petonsa. Nettigalleriassa tekijällä onkin koko joukko hienoja eläinmaalauksia.

Näyttely on siis kaunis, sopusointuinen ja huolella toteutettu. Ilkamoivassa asetelmallisuudessaan se asettuu viihdemaailman liepeille kuten filmitähti-aiheet osoittavatkin. En saa selvää, ihaileeko se vai kritisoi pintakauneutta hehkuttavaa kulttuuriamme. Kauneutta saa kuvata eikä kaikkia roskakasoja tarvitse tonkia, mutta tarttumapinta ehtaan, verevään elämään luo, jos ei muuta niin uskottavuutta.

Kun jokunen määrä naisen elämää on takanapäin, äärimmäisestä ilosta syövyttävään suruun, ja on yritystä kantaa oma kortensa kekoon yhteiseksi hyväksi, kokemus asettuu nyt kyllä esteeksi minun ja maalausten väliin. Joudun antamaan periksi subjektiiviselle arvioinnille.

LEENA-RIITTA SALMINEN